Seksiseuraa jyväskylästä erotiikka homo kauppa

Kirjoitan sinulle nyt siksi, etten välitä ehkä muistella näitä asioita enää vanhempana, mutta haluan sinun tietävän, millaiseen maailmaan synnyit ja miten merkittävistä asioista minä ja toinen äitisi taistelimme silloin. Olen tuntenut itseni koko elämäni ulkopuoliseksi normeista ja odotuksista, ja uskon sen jättäneen jälkiä.

Nyt toivon, etten ole siirtänyt niitä sinuun, joka olet tärkeä ihminen siinä pitkässä prosessissa, joka tekee minusta yhteiskunnan täysivaltaisen jäsenen. Marraskuussa — samana vuonna, kun Suomen sen hetken suosituin artisti Cheek esiintyi Olympiastadionilla, yksi viimeisistä elossa olevista sotaveteraaneista, vuotias Hannes Hynönen, hurmasi kaikki Linnan juhlissa ja uuskonservatismi oli nousussa koko Euroopassa, eduskunnan oli määrä äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Vaikka emme toisen äitisi kanssa ole varsinaisia kansalaisaktivisteja, tuntui tärkeältä mennä Eduskuntatalon viereiselle Kansalaistorille seuraamaan äänestyksen tulosta. Sillä nyt äänestettiin siitä, tarvitseeko sinun koskaan selittää kenellekään, mikseivät vanhempasi saa mennä naimisiin. Torille oli kerääntynyt nuoria ja vanhoja, heteroita ja homoja. Moni oli huolissaan, koska äänestyksen kerrottiin olevan äärimmäisen tiukka: Ilmassa oli myös toivoa. Kahdeksankymppinen naispari puristi toisiaan kädestä niin lujaa, että he näyttivät jähmettyneiltä vahakabinetin nukeilta.

Mietin, olisinko toisen äitisi kanssa juuri tuollaisena, hauraana ja harmaana lehtikuvassa, kun homoliitot hyväksytään joskus luvulla: Vihdoinkin he saivat toisensa!

Kuolisin hääjuhlan loppupuolella vanhuuteen. Äänestystä oli vaikea seurata huonon äänentoiston takia, mutta yhtäkkiä Eduskuntatalon ovesta juoksi ulos kädet tuuletukseen nostanut mies puvuntakin liepeet hulmuten.

Tajusimme, ettei hän todennäköisesti tuuleta Eduskuntatalon edessä lakia vastustavalle kymmenpäiselle herran ristiretkueelle, vaan meille. Lakialoitteen kannattajajoukossa levisi korviahuumaava hurraus. Monet itkivät ilosta, mutta myös väsymyksestä. Hoimme toisillemme, että nyt se vihdoinkin tapahtuu, tämä ei voi olla totta.

Ei olisi enää juuri mitään, joka voisi erottaa minut muista ihmisistä, jonka perusteella minulle ei kuuluisi jotain mitä muillekin. En ollut yksi tytöistä, mutten yksi pojistakaan. Vietin päiväkodissa aikaa puuverstaassa, jonka tuoksua rakastin. Mutta erityisesti rakastin sitä, että sain olla rauhassa.

Pidin kyllä päiväkotikavereistani, mutta joskus leikkiminen oli hankalaa. En tiennyt olisinko kotileikissä isä vai äiti, koska äidin rooliin kuuluvat kotityöt ja isän rooli oli lähinnä tulla töistä kotiin. En pitänyt saduista, koska niissä tytön rooli oli usein pelätä tornissa tai maata sata vuotta unessa.

Kerran päiväkodin hoitajat vetivät minut väkisin tyttöjen Prinsessa Ruusunen -leikkiin, ja päälleni puettiin prinsessamekko ja kruunu. Vaikka olin vasta viisivuotias, tunsin itseni tytöksi puetuksi pojaksi. Käytin mieluummin poikien vaatteita, sillä niissä oli enemmän taskuja ja helpompi liikkua.

Hameet tuntuivat naamiaisasulta, enkä pitänyt siitä, miten reidet hankasivat toisiinsa. En pystynyt ottamaan vastaan minulle tarjottua roolia, ja ymmärsin, että se oli ongelma myös muille. Päiväkodin henkilökunta olisi varmasti vain halunnut, että viihdyn, mutta siitä, miksi vetäydyn, ei koskaan keskusteltu. Lapsuudenkotini oli turvallinen, eikä siellä huomattu erilaisuuttani, mutta sisälläni kohisi.

Se, etten halunnut olla poika tai tyttö, jätti lapselle kovin vähän vaihtoehtoja: Keksin selviytymiskeinon vahingossa tarhan puheopetuksessa. Ryhmäänsä motivoidakseen opettaja raotti kaapinovea, jotta tietäisimme, mikä meitä odottaa: Sorautin ärrän kuukausia kehnosti, etten voittaisi kisaa. En jäänyt kiinni tahallisesta oppimattomuudestani.

Se oli hieno oivallus: Olet nyt samanikäinen kuin minä olin erakoituessani päiväkodin puutyöhuoneeseen. Katson, kuinka rakennat keskittyneesti korkeaa legotornia. Me muodostamme nyt perheen, jolla on melkein kaikki samat oikeudet kuin muillakin perheillä. Silti kuka tahansa voi ruotia perhemuotoamme, ja foorumeita sille riittää tässä ajassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Luin äskettäin Helsingin Sanomien verkkosivuilta lukijan mielipiteen siitä, kuinka epänormaaleja olemme: Silloin kun minä olin pikkupoika, homoja ei ollut olemassakaan, ja kaikki perheet olivat normaaleja isän ja äidin muodostamia perheitä.

Nykyään nämä sateenkaariperheet ovat ylpeilyn kohde ja muoti-ilmiö, ja osoitus moraalisesta velttoilusta. Ikään kuin ihmisen pitää saada tehdä ihan kaikki mikä vain päähän sattuu pälkähtää, nimimerkki pohti. Keskustelua homojen oikeuksien ympärillä on käyty rakentavasti myös valtiotasolla.

Monet tuntuvat olevan erityisen huolissaan siitä, mitä sinusta sateenkaariperheen lapsena oikein tulee. He ovat tulleet myös katukuvaan. Se järjesti nimenkeruukiertueita ja -tapahtumia ja levitti kampanjan huipentumaksi valtavan mainoslakanan Tuomiokirkon portaille ilman lupaa. Olen onnellinen siitä, että Helsingin tuomioseurakunnan kirkkoherra Matti Poutiainen kertoi lehdessä, ettei sitä olisi myönnettykään.

Aito avioliitto oikeuttaa toimintaansa argumenteilla, joita on vaikea yhdistää itse asiaan: Tasavertaista avioliittoa vastustavilla on oikeus näkemykseensä, mutta näyttävä kampanjointi tuntuu rakkauden vastaiselta. Koska kultaseni, kaikessa on oikeastaan kysymys vain rakkaudesta.

Minäkin olen rakastanut montaa miestä, mutta minä en rakastu miehiin. Siksi sinulla ei ole isää. Ja jos minulla olisi mies, minulla ei olisi juuri sinua. Se on onni siinä asiassa, minkä tunsin niin monta vuotta onnettomuudeksi. Kun tulin luvun lopussa murrosikään, omaan identiteettiin liittyvät asiat muuttuivat monimutkaisemmiksi kuin lapsena. Ulkopuolisuuden tunne kasvoi, mutta en vieläkään ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Pukeuduin muiden lailla baseball-takkiin, laitoin huulikiillettä ja nostin etuhiukseni levottomaksi teinitortuksi, mutta se tuntui näytelmältä.

En tiennyt, että muunlaisia tunteita voisi olla. Jälkeenpäin ajateltuna olin teininä ihastunut muihinkin tyttöihin kuin Roseanne-sarjan Roseanne Barriin, mutta en ymmärtänyt sen olevan ihastusta.

Homoseksuaalisuudesta puhuttiin vain välitunneilla, kun poikia haukuttiin homoiksi. Kukaan tuskin ymmärsi syvällisesti, mitä se edes tarkoittaa. Opetusmielessä asiaan viitattiin yhdessä terveystiedon kirjan kappaleessa, jossa homoseksuaalisuus selitettiin kliinisesti kahdella lauseella. Televisiosarjoissa ei ollut samaistuttavia homohahmoja. Hyvissä herroissa oli kiekuva ja seksuaalisia vihjauksia tekevä tarjoilija Håkan, lesboja ei ollut ollenkaan.

Lähimpänä oli Dallasin J. Valitettavasti hän oli kuitenkin mies. Julkkishomojakaan ei ollut, mutta Freddie Mercurysta supistiin. Onneksi oli kuitenkin Madonna. Madonnan merkitystä nuorten homojen identiteetin kehitykseen ei voi koskaan aliarvioida. Ulkopuolisuuden tunne on nimittäin vaaraksi, kultaseni. Se aiheuttaa paljon surua ja itsetuhoa. Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan homovastaisessa yhteisössä eläminen vie homojen eliniästä keskimäärin 12 vuotta verrattuna siihen, jos he eläisivät sallivassa yhteisössä.

Homot kuolevat kirjaimellisesti särkyneeseen sydämeen. Yleisin kuolinsyy homovastaisilla alueilla ovat psykososiaalisen stressin aiheuttamat sydänsairaudet, seuraavaksi itsemurhat.

Voin vain kuvitella, miltä nyt Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista tuntuu. Minä pystyin elämään valtavirrassa valeheterona, mutta ulkomaalainen joutuu kohtaamaan ulkopuolisuutensa osittain vihamielisessä ilmapiirissä joka päivä. Minä ajattelin selviäni, kunhan onnistun luovimaan teinivuosieni läpi sopivan huomaamattomana. Tein itsestäni hyödyllisen tarjoamalla ystävilleni olkapäätä parisuhdevaikeuksissa ja pysyin mukana menossa.

Päätin, että voin elää ihan hyvin ilman rakkautta toiseen ihmiseen. Voisin keskittyä muihin asioihin. Lähdin vuotiaana vaihto-oppilaaksi Hollantiin ja aloin seurustella paikallisen pojan kanssa, koska hän halusi. Välttelin poikaystävääni, ettei hän ihastuisi minuun enempää. Älä sinä, rakas lapseni, tee koskaan samaa virhettä. Jos tunnet itsesi ulkopuoliseksi, vaihda seuraa. Muuten loukkaat, itseäsi ja muita. Kaikki muuttui, kun palasin Suomeen.

Ironista kyllä, sitä kautta, että tapasin pojan. Hän oli avoimesti homo, ja kaikin puolin sinut asian suhteen. Minusta hän oli maailman rohkein ja hauskin, ja meistä tuli nopeasti läheisiä.

En puhunut hänelle identiteettiini liittyvistä sekavista ajatuksistani, mutta eräänä hellepäivänä, kun olin pukeutunut rannalle kehostani ahdistuneena ylisuureen inkahuppariin ja mustiin farkkuihin, poika kysyi, voisinkohan olla kiinnostunut tytöistä. Säikähdin suoraa kysymystä ja puolustauduin.

Sanoin, että ajatuskin lesboista on kuvottava. Homot muka jostain syystä ymmärsin. Poika kertoi vuosia myöhemmin ajatelleensa, että voi raukkaa. Minä ajattelin olevani jo muutenkin niin ulkopuolinen, että turha sekoittaa soppaan enää tällaista. Kuitenkin ehkä ensimmäistä kertaa ajattelin, että voisiko asia olla näin yksinkertainen: Hetkeä myöhemmin rakastuin ensimmäistä kertaa naiseen.

Se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakkauteni kohde eli avoimesti naisen kanssa, ja se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että myös noin voi elää. En koskaan kertonut naiselle tunteistani, mutta oli lohduttavaa tuntea jotain, tai edes haaveilla. Samoihin aikoihin, luvun puolessa välissä, homous alkoi valua hitaasti valtavirtaan Suomessa.

Edistyksellisyydestä kehutun Teho-osaston yhdeksi päähahmoksi nostettiin lesbo, kunnianhimoinen apulaislääkäri Kerry Weaver. Hellurei ja Helsinki Pride -viikon alkua kaikille!

Olen paininut viime päivät teknisten ongelmien ja juhannusväsymyksen kourissa, mutta ka Liian trendikkäät ihmisoikeudet vai henkensä puolesta pelkääminen? Mistä kaikki homot tuntevat toisensa? Että onko jokin henkinen tai sukupuoli- yhteys, salainen tervehdys, sittenkin olemassaoleva homotutka vai mikä. Erityisesti tämä ilmiö koskee suunnilleen itseni ikäisiä, muutaman vuoden heitolla molempiin suuntiin.

Ilmiö on varmasti muillekin kuin itselleni tuttu, siihen suhtautuminen taas vähän vaihtelee. Toiset ovat kuin eivät huomaisikaan, toisten kanssa taas vaihtaa huomaamattaan merkityksellisen katseen.

Mutta kysymys on hauska. Hassulla tavalla kun itsekin kuvittelen tuntevani monia, suunnilleen itseni ikäisiä homopoikia. Meitä ei yhdistä mikään, mutta silti tiedämme toisistamme yllättäviä asioita. Tai jos emme asioita, niin ainakin naaman. Niitä hassuja, tunnistamisen hetkiä sattuu edelleen usein. Ruotsin laivalla huomaan yhtäkkiä tietäväni, missä baarimikko asuu, mutta en sitä, miten hän on sieltä päätynyt laivalle töihin.

Kaupassa viereisellä kassalla asioi poika, josta tiedän lapsuuden kotikaupungin, vuotiaan hänen ahdistukset, pelot, diagnoosit, lääkitykset ja isäsuhteen ongelmat. Toiveet ja haaveet ja sen, miten estynyt hän oli.

Mutta en sitä, miten hänestä onkin tullut urheilullinen, cool ja tyylikäs kalliohipsteri. Tiedän yksityiskohtaisesti, miten kauempaa kotoisin oleva poika teini-iässä nerokkaan salajuonen turvin valehteli vanhemmilleen karatessaan ensimmäisille Helsinki Prideilleen. Tosi-tv-kilpailua katsoessa huomaan tietäväni ja selostavani kaverilleni yksityiskohtia tietyn kilpailijan teinivuosista ja intohimoisesta teinirakkaudesta, jota varmasti koko Poikarakkaus-yhteisö katkeransuloisena enemmän tai vähemmän salaa seurasi.

Lähetän tuhansia sydämiä ja lämpimiä ajatuksia molemmille. Erilaiset nettikaverit ja -verkostot ovat olleet merkittävä juttu monille luvun taitteen tuntumassa syntyneille, mutta erityisen merkittäviä ne ovat olleet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Qruiserit ja IRC-Galleriat, sosiaalisen median kaukaiset esiasteet, ovat sekä luoneet verkostoja ja kontakteja että toimineet kaapistatulon tukikeppeinä ja välivaiheina.

Homofobia on sairaus -yhteisö on ollut ensimmäinen askel, jolla tarkkanäköisille tuttaville on voinut hienovaraisesti vihjata, että ei ole ainakaan homoja vastaan. Ajan kuluessa on ehkä uskaltautunut liittyä Poikarakkaus-yhteisöön ja huomannut, ettei maailma romahdakaan.

Tai ehkä pieniä romahduksen uhkia on tullut, kun epäsopivat silmät ovat kiinnittäneet liikaa huomiota galtsuprofiilin yhteisölistaukseen. Qruiseriin ei tietenkään uskaltanut alkuun laittaa kuvaa eikä varsinkaan asuinpaikkaansa, sillä jokuhan olisi voinut tunnistaa — ajatus samasta kaupungista löytyvästä, tuntemattomasta kanssahomosta oli samaan aikaan kamala ja ihana.

Sitä odotellessa selasi käyttäjälistoja läpi sopivista kaupungeista ja yritti innostua niistä, joihin uskoi omien pelimerkkiensä riittävän.

5. helmikuu org novellit rakkaushoroskooppi skorpioni xxl nainen seksiseuraa suomeksi homo pornoa seuraa jyväskylä suomitytöt porno ammattiopisto. tammikuu Eroottisia, tarinoita, riihimäki, gay, seuraa Eroottisia novelleja, tarinoita aikuiseen Seksikauppa seksilelu seksiliike seksinovelleja seksinovelli. Suomi24 posti galahotels helsinki ilmaiset suomalaiset seksivideot seksi live pillu tee itse tekopillu pilluseuraa seksi deitit erotiikka tampere homo chatti isoja pilluja thai pumppu seksi miss gina porno salaista seksiseuraa seksi jyväskylä giggling kemin kirjadivari ilmaiset seksi chatit käyrä penis sexi kauppa dikiviihde.

SUOMI24 HOMO CHAT JYVÄSKYLÄ ALASTONSIOMI

Onneksi oli kuitenkin Madonna. Madonnan merkitystä nuorten homojen identiteetin kehitykseen ei voi koskaan aliarvioida. Ulkopuolisuuden tunne on nimittäin vaaraksi, kultaseni. Se aiheuttaa paljon surua ja itsetuhoa. Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan homovastaisessa yhteisössä eläminen vie homojen eliniästä keskimäärin 12 vuotta verrattuna siihen, jos he eläisivät sallivassa yhteisössä.

Homot kuolevat kirjaimellisesti särkyneeseen sydämeen. Yleisin kuolinsyy homovastaisilla alueilla ovat psykososiaalisen stressin aiheuttamat sydänsairaudet, seuraavaksi itsemurhat.

Voin vain kuvitella, miltä nyt Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista tuntuu. Minä pystyin elämään valtavirrassa valeheterona, mutta ulkomaalainen joutuu kohtaamaan ulkopuolisuutensa osittain vihamielisessä ilmapiirissä joka päivä. Minä ajattelin selviäni, kunhan onnistun luovimaan teinivuosieni läpi sopivan huomaamattomana.

Tein itsestäni hyödyllisen tarjoamalla ystävilleni olkapäätä parisuhdevaikeuksissa ja pysyin mukana menossa. Päätin, että voin elää ihan hyvin ilman rakkautta toiseen ihmiseen. Voisin keskittyä muihin asioihin. Lähdin vuotiaana vaihto-oppilaaksi Hollantiin ja aloin seurustella paikallisen pojan kanssa, koska hän halusi. Välttelin poikaystävääni, ettei hän ihastuisi minuun enempää.

Älä sinä, rakas lapseni, tee koskaan samaa virhettä. Jos tunnet itsesi ulkopuoliseksi, vaihda seuraa. Muuten loukkaat, itseäsi ja muita. Kaikki muuttui, kun palasin Suomeen. Ironista kyllä, sitä kautta, että tapasin pojan. Hän oli avoimesti homo, ja kaikin puolin sinut asian suhteen.

Minusta hän oli maailman rohkein ja hauskin, ja meistä tuli nopeasti läheisiä. En puhunut hänelle identiteettiini liittyvistä sekavista ajatuksistani, mutta eräänä hellepäivänä, kun olin pukeutunut rannalle kehostani ahdistuneena ylisuureen inkahuppariin ja mustiin farkkuihin, poika kysyi, voisinkohan olla kiinnostunut tytöistä.

Säikähdin suoraa kysymystä ja puolustauduin. Sanoin, että ajatuskin lesboista on kuvottava. Homot muka jostain syystä ymmärsin. Poika kertoi vuosia myöhemmin ajatelleensa, että voi raukkaa. Minä ajattelin olevani jo muutenkin niin ulkopuolinen, että turha sekoittaa soppaan enää tällaista.

Kuitenkin ehkä ensimmäistä kertaa ajattelin, että voisiko asia olla näin yksinkertainen: Hetkeä myöhemmin rakastuin ensimmäistä kertaa naiseen. Se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakkauteni kohde eli avoimesti naisen kanssa, ja se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että myös noin voi elää. En koskaan kertonut naiselle tunteistani, mutta oli lohduttavaa tuntea jotain, tai edes haaveilla.

Samoihin aikoihin, luvun puolessa välissä, homous alkoi valua hitaasti valtavirtaan Suomessa. Edistyksellisyydestä kehutun Teho-osaston yhdeksi päähahmoksi nostettiin lesbo, kunnianhimoinen apulaislääkäri Kerry Weaver. Mutta vielä ei Salatuissa elämissä ollut ensimmäistäkään homohahmoa, avoimesti homojen tähdittämä stailausohjelma Sillä Silmällä oli vasta pilke televisiopomojen silmäkulmassa ja tangokuningas Jari Sillanpäätä haastatellut toimittaja jätti kirjoittamatta juttuunsa Sillanpään olevan homo, vaikka hän oli niin haastattelussa kertonut.

Silti homous alkoi normalisoitua, myös minulle. Erään työkavereiden kanssa vietetyn, alkoholilla marinoidun alkuillan jälkeen päätin lähteä ensimmäistä kertaa Lostariin, yksin. Ajattelin, että tänä iltana elämäni muuttuu. Pieni yksiöni vaihtuu tilavaan kolmioon, kun tapaan tulevan puolisoni, seurustelen, kihlaudun ja hankin lapsia niin kuin heteroystäväni.

Jonotin baariin valtavan jännittyneenä. Muut seurueet olivat iloisia ja kepeitä, sen hetken suurin rocktähti Ville Valo käveli jonon ohi suoraan sisään. Vihdoin portsari toivotti minutkin tervetulleeksi.

Vein takin narikkaan, hain baaritiskiltä oluen ja lähdin musiikin perässä baarin alakertaan. Pysähdyin portailla ja katsoin alas täynnä onnea: Tästä hetkestä olin haaveillut, olin omieni parissa. Joku koputti selkääni, ehkä tuleva puolisoni, ja käännyin sydän tykyttäen.

Nuori homomies katsoi minua pitkään ja sanoi: Päätin, etten enää koskaan yrittäisi muuttaa elämääni parempaan suuntaan. Nyt se naurattaa, kultaseni, mutta voin kertoa, että silloin lähdin yksiööni itkemään. Ystäväpoika vei minua kuitenkin muihin homobileisiin, eri kaupunkeihin.

Eräs paikallis-Seta järjesti bileitä Matkahuollon konttorilta vaikuttavassa rakennuksessa, jonka ikkunat oli peitetty mustilla jätesäkeillä. Usein bileissä oli vain muutama lesbopari, kulhollinen sipsejä ja kaksipesäinen mankka, jossa soivat päivän hitit. Tajusin, että jään ikuisesti yksin, koska en kokenut olevani osa heitäkään. Vähän myöhemmin minut pyydettiin mukaan kaveriporukan pesäpallojoukkueeseen. Minulle paljastui vasta matkalla pelaamaan, että suurin osa pelaajista on lesboja.

Katselin pesiskentällä kengänkärkiäni, mutta pian me pesäpalloilevat lesbot jo istuimme oluella Nalle Pubissa, Kallion tunnetuimmassa homobaarissa. Huomasin, että kanssani samaa ulkopuolisuudentunnetta kantoi jokainen.

Lesboyhteisöstä, joka näyttäytyi ensin sisäänpäin lämpiävänä ja umpimielisenä porukkana, tuli turvallinen paikka, jossa saatoin olla ensimmäistä kertaa oma itseni. Pienten piirien huono puoli on se, että kavereiden mökkireissuilla käy aina sama kymmenen hengen porukka, jossa pariskunnat ovat vaihtuneet keskenään.

Tämä tavallaan kätevä järjestely vaatii aikamoista sopeutumiskykyä. Katsoimme eilen, syyskuisena tiistai-iltana, Crawleyn aatelissuvun ja heidän palvelijoidensa elämästä kertovaa, luvun ensimmäisille vuosikymmenille sijoittuvaa Downton Abbey -sarjaa ja hörähtelimme, kun sarjassa väännettiin naisten oikeudesta äänestää ja periä vanhempansa.

Ehkä puhe homojen oikeuksista tuntuu vielä joskus yhtä absurdilta. Suomessa on nyt, vuonna , Setan arvion mukaan tuhansia sateenkaariperheitä, ja niissä on yhteessä kymmenentuhatta lasta. Vielä luvun alussa niiden parissa puuhastelu oli sairaus. Mitä ihmettä edes ovat homoseksuaaliset teot? Kahden naisen suhteessa homoseksuaalinen teko on samassa jalkapallojoukkueessa pelaaminen, yhdessä haettu falafel tai lesbojen elämästä kertovan L-koodin kuuden tuotantokauden katsominen putkeen.

Olen alkanut vihata sanaa homoseksuaali, sillä niin kuin äideistäsi tiedät, samaa sukupuolta olevien ihmisten rakkaudessa on kyse muustakin kuin seksistä. Useinhan, niin heteroiden kuin homojen keskuudessa, pidemmän päälle kaikesta muusta. Homoseksuaali tuo sanana mieleen puskassa seksiseuraa vaanivan saalistajan tai rekkaparkkien pimeät taukopaikat, sen mitä kukakin laittaa ja mihin ruumiinaukkoon.

Tästä seksin ylikorostumisesta saamme tosin syyttää vähän myös itseämme — vaikka kenelläkään ei pitäisi olla ongelmia sen kanssa, mitä kaksi aikuista ihmistä tekevät yhdessä. Miesten homokuvasto on ollut aina seksikeskeinen. Vielä luvulla homobileet saattoivat tarkoittaa koko HLBT-väelle järjestettyjä juhlia, joissa yhteisistä lämpimistä voileivistä haaveilevat marimekkopaitaiset naisparit tanssivat hitaita samalla, kun nahkapäähineisiin pukeutuneet SM-miehet ruoskivat toisiaan yökerhon toisessa nurkassa.

Ehkä tällaisten käsitysten takia moni homo on jäänyt vaille oman perheensä hyväksyntää. Suomeen perustettiin uusia televisiokanavia, ja niissä alettiin näyttää televisiosarjoja ja ohjelmia, joissa homoutta käsiteltiin moninaisemmin. Homoista tuli sankareita ja pääosanesittäjiä. Yhtenä syynä muutokseen oli kehotuskiellon poistuminen lainsäädännöstä vuonna Laki kehotuskiellosta oli tullut voimaan muun muassa evankelisluterilaisen kirkon vaatimuksesta samalla, kun homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista.

Se oli lievempi versio Venäjän homopropagandalaista. Kehotuskielto vaikutti siihen, miten media käsitteli homoseksuaalisuutta. Sen poistumisen myötä homoja alkoi näkyä myös uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa, nyt muutenkin kuin yksinäisinä reppanoina. Usein mediassa esitellyt homoparit olivat naisia, joilla oli pienet vaaleat lapset, jotka söivät keittiönpöydän ääressä meetvurstileipää.

Setan pitkäaikainen tavoite toteutui, kun eduskunta hyväksyi lain rekisteröidystä parisuhteesta syyskuussa äänin Sitä edelsi yhtä alatyylinen keskustelu kuin tasa-arvoisen avioliittolain ympärillä on käyty. Keskustan Maija-Liisa Lindqvist vertasi vuoden kuuluisassa puheessaan homojen rekisteröidyn parisuhteen sallimista avioliittoon sian kanssa. Olin parikymppinen, juuri itsensä löytänyt lesbo, ja muistan, kuinka paljon häpesin itseäni silloin.

Mutta se, että yleinen mielipide kulki samaan suuntaan minun kanssani, tuntui hyvältä. Lait ovat suoria käyttäytymisohjeita kansalaisille, ja asenteet alkavat muuttua vasta, kun lait ovat kaikille samat. Te tarhaikäiset lapset ette tunnu ihmettelevän yhtään erilaisia perheitä. Sinun kaverisi oli kysynyt kotona, voisiko hänkin kutsua isää äidiksi, jos muulla keinolla ei kahta äitiä saa. Kerran syvällä Suomessa kesähäissä eräs nuori mies tuli tarpeeksi vadelmaboolia nautittuaan kysymään, että kumpi meistä nyt sitten on se suhteen mies.

Vastasin, että kuten huomaat, suhteessa on kaksi naista eikä yhtään miestä. Jostain syystä iäkkäät naiset pitävät lapsiamme onnenpekkoina. Kultaseni, kun kirjoitan tätä kirjettä, Aito avioliitto -liike on juuri järjestänyt suuret syysjuhlat Jyväskylässä.

Liike sai kansalaisaloitteeseen tarvittavat allekirjoitukset kasaan, niitä kertyi sen oman ilmoituksen mukaan lähes satatuhatta. Tasa-arvoista avioliittolakia ajanut Tahdonaloite keräsi aikanaan allekirjoitusta. Kansanedustaja Päivi Räsänen kd. Eduskunnan kanta kuitenkin sitoo hallitusta, ja olisi poikkeuksellista, jos se ei noudattaisi eduskunnan tahtoa.

Avioliittolaki tulee hallitukseen uudestaan vain, jos eduskunta hyväksyy Aito avioliitto -aloitteen, jolloin hallituksen pitäisi valmistella aiemman lain vahvistamisen kumoaminen.

Nyt julkisuudessa on keskusteltu siitä, onko koko Aito avioliitto -aloite kansalaisaloitelain vastainen.

Tutkija Outi Lepolan mukaan kansalaisaloite voi koskea vain voimassa olevan lainsäädännön muuttamista, eikä tasa-arvoinen avioliittolaki ole vielä voimassa. Perusoikeusasiantuntija Pauli Rautiaisen mukaan tällaista rajoitusta ei ole, ja kaikki kansalaisaloitteet on otettava vakavasti.

Kyseessä on ennakkotapaus, mutta luotan siihen, että ihmisoikeudet ja enemmistön kanta voittavat: Monen mielestä Aito avioliitto -liikkeen kampanjointi onkin vain homojen kiusaamista. Niin minäkin ajattelin ennen, mutta ymmärrän myös ihmisten pelon maailman muuttumisesta. Jos keskustelu homojen oikeuksista kyllästyttää homosaatiosta sellaista sanaa käytetään nyt paljon jauhamiseen kyllästynyttä aitoa perusheteroa, niin se kyllästyttää minuakin. Että onko jokin henkinen tai su Hellurei ja Helsinki Pride -viikon alkua kaikille!

Olen paininut viime päivät teknisten ongelmien ja juhannusväsymyksen kourissa, mutta ka Liian trendikkäät ihmisoikeudet vai henkensä puolesta pelkääminen? Mistä kaikki homot tuntevat toisensa? Että onko jokin henkinen tai sukupuoli- yhteys, salainen tervehdys, sittenkin olemassaoleva homotutka vai mikä. Erityisesti tämä ilmiö koskee suunnilleen itseni ikäisiä, muutaman vuoden heitolla molempiin suuntiin.

Ilmiö on varmasti muillekin kuin itselleni tuttu, siihen suhtautuminen taas vähän vaihtelee. Toiset ovat kuin eivät huomaisikaan, toisten kanssa taas vaihtaa huomaamattaan merkityksellisen katseen.

Mutta kysymys on hauska. Hassulla tavalla kun itsekin kuvittelen tuntevani monia, suunnilleen itseni ikäisiä homopoikia. Meitä ei yhdistä mikään, mutta silti tiedämme toisistamme yllättäviä asioita. Tai jos emme asioita, niin ainakin naaman. Niitä hassuja, tunnistamisen hetkiä sattuu edelleen usein.

Ruotsin laivalla huomaan yhtäkkiä tietäväni, missä baarimikko asuu, mutta en sitä, miten hän on sieltä päätynyt laivalle töihin. Kaupassa viereisellä kassalla asioi poika, josta tiedän lapsuuden kotikaupungin, vuotiaan hänen ahdistukset, pelot, diagnoosit, lääkitykset ja isäsuhteen ongelmat. Toiveet ja haaveet ja sen, miten estynyt hän oli.

Mutta en sitä, miten hänestä onkin tullut urheilullinen, cool ja tyylikäs kalliohipsteri. Tiedän yksityiskohtaisesti, miten kauempaa kotoisin oleva poika teini-iässä nerokkaan salajuonen turvin valehteli vanhemmilleen karatessaan ensimmäisille Helsinki Prideilleen. Tosi-tv-kilpailua katsoessa huomaan tietäväni ja selostavani kaverilleni yksityiskohtia tietyn kilpailijan teinivuosista ja intohimoisesta teinirakkaudesta, jota varmasti koko Poikarakkaus-yhteisö katkeransuloisena enemmän tai vähemmän salaa seurasi.

Lähetän tuhansia sydämiä ja lämpimiä ajatuksia molemmille. Erilaiset nettikaverit ja -verkostot ovat olleet merkittävä juttu monille luvun taitteen tuntumassa syntyneille, mutta erityisen merkittäviä ne ovat olleet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.

Qruiserit ja IRC-Galleriat, sosiaalisen median kaukaiset esiasteet, ovat sekä luoneet verkostoja ja kontakteja että toimineet kaapistatulon tukikeppeinä ja välivaiheina.

Homofobia on sairaus -yhteisö on ollut ensimmäinen askel, jolla tarkkanäköisille tuttaville on voinut hienovaraisesti vihjata, että ei ole ainakaan homoja vastaan. Ajan kuluessa on ehkä uskaltautunut liittyä Poikarakkaus-yhteisöön ja huomannut, ettei maailma romahdakaan.

Tai ehkä pieniä romahduksen uhkia on tullut, kun epäsopivat silmät ovat kiinnittäneet liikaa huomiota galtsuprofiilin yhteisölistaukseen. Qruiseriin ei tietenkään uskaltanut alkuun laittaa kuvaa eikä varsinkaan asuinpaikkaansa, sillä jokuhan olisi voinut tunnistaa — ajatus samasta kaupungista löytyvästä, tuntemattomasta kanssahomosta oli samaan aikaan kamala ja ihana.

Seksiseuraa jyväskylästä erotiikka homo kauppa